Onko sinulla vastaanottaminen ja antaminen tasapainossa?
Jos tunnista itsesi empaatikoksi, voit ehkä ajatella että antaminen on sinulle luontaista. Empaatikkona sinulla on iso myötäntunto ja halua auttaa. Tiedät ja tunnet herkemmin mitä joku toinen ajattelee ja tarvitsee.
Joskus sinun on jopa liiankin helppo antaa. Niin helppo antaa että kadut joskus. Annat ehkä syyllisyydestä, velvollisuudesta. Uhraat jotain itsestäsi toisen hyväksi hyväksi.
Mutta haluankin haastaa sinua hieman. Miksi annat? Pohjautuuko antaminen siihen että todellisuudessa haluat itse saada jotain. Rakkautta, hyväksyntää, kunniaa, mainetta?
Se, joka haluaa on meidän inhimillinen puolemme. Se puoli joka on jäänyt joskus paitsi. Meidän inhimillinen puolemme ei ole täysin vastaanottavainen kaikelle sitä mitä on. Se näkee maailman tyhjyydestä käsin, siitä käsin mitä ei ole.
Olet ehkä lapsuudessa kokenut kun sinua ei hyväksytä tai rakasteta. Tämä on monistettu kokemus vanhempiesi kokemuksesta. Haluat ehkä rakkautta, mutta koet että et ole rakastettava.
Kun annat, apua, rakkautta, palveluksia, sinulla on tämä sama tunne. Sinä annat peläten että sinua ei rakasteta takaisin. Tämä on muuri ympärilläsi eikä yltäkylläisyys virtaa. Vastaanottaminen ja antaminen on rajattua.
Sinä annat mitä vastaanotat. Sinä vastaanotat mitä annat. Et voi antaa vapaasti, jos uskot ettet itse ole rakastettava. Samalla ehkä epäilet onko sinulla annettavaa. Onko sinulla tarpeeksi voimavaroja mistä antaa.
Kerran uupuneena ihmisenä ehkä tunnet tämä ajatuksen. Tämä synnyttää halun kontroloida ja manipuloida, suojella itseäsi. On ehkä helpompi antaa koska sitä pystyy säätelemään. Jos annan vain hieman, olen turvassa. Jos tarjoudun, olen hyvä tyyppi. Kunhan teen tämän, voin levätä.
Alla on uskomus että minun tarvitsee suojella itseäni. Mutta sinä myös vastaanotat tästä samasta paikasta.
Epäilet että antaako joku muu sinulle velvollisuudesta, syyllisyydestä. Epäilet samalla oletko itsekäs, oletko näiden lahjojen arvoinen. Kun koet ettet ansaitse rakkautta et voi vastaanottaa, puolustelet asemaasi, kyseenalaistat kohteliaisuudet, palvelukset ja lahjat. Siksi myös vastaanottaminen on vaikeaa.
Miten tuoda tasapainoa vastaanottamiseen ja antamiseen?
Näe itsesi siitä perspektiivistä että sinulla on jo kaikki, olet jo rakastettava ja kaiken kauniin arvoinen. Erota tämä tilasta, jossa pyydät tyhjyyteen. Näe se kutsuna kulkea läpi. Kun asioita nousee, ja epäilet tai pelkäät oletko siltikään näiden ihanien asioiden arvoinen, muista tämä.
Kun pyydät itsellesi, pyydä ilolla ja uteliaisuudella. Näin pyytämisen energia muuttuu. Kun pyydät et vain itseäsi varten, vaan suuremmaksi hyväksi, pyydät rakkaudesta käsin.
Kutsunkin sinua peilaamaan, miltä tuntuu pyytää yhteistä hyvää varten. Toivoa ja pyytää korkeimman tahdon tapahtua itsellesi ja muille.
Näin samalla annat ja vastaanotat.
